Joanna

Laikkuvehkat ovat loistavia huonekasveja, ne ovat kauniita, suurilehtisiä ja värikkäitä kasveja, mutta tyytyvät melko vähään valoon ja viihtyvät pohjoisikkunallakin. Kasvin sanotaan myös puhdistavan huoneilmaa. Suomenkielisen nimensä kasvi on saanut kirjavista lehdistään, englanniksi se tunnetaan nimellä Chinese Evergreen.

Laikkuvehka on kotoisin Aasiasta tropiikista, jossa se kasvaa aluskasvillisuuden seassa. Lajikkeita on markkinoilla paljon erilaisia. Tropiikin kasvina kasvi ei siedä kylmää. 

Kasvi on myrkyllinen, joten talouksiin joissa on pieniä viherpeukaloita, olivat ne sitten neli- tai kaksijalkaisia, tätä kasvia ei voi suositella. Jos kasvin saa kukkimaan, niin se tekee kukinnan jälkeen myrkyllisiä marjoja. Kasvinesteet sisältävät suuta ja vatsaa ärsyttäviä aineita. 

Aglaonema Lipstick 

Ostin toiselta harrastajalta oman laikkuvehkani ‘Ghost Lipstick’ lajina, mutta siinä ei näy valkoista, niin kuin Googlaamissani Ghost Lipstickeissä, siksi jätin sanan Ghost pois otsikosta. Voi olla, että vaaleaa tulee esiin kasvin kasvaessa tai sitten tämä on kyseinen pistokas ei vain ole saanut mukaan vaaleaa tuottavaa osaa mukaansa. Upea se on joka tapauksessa!

Laikkuvehkan kasvualusta ja hoito

Istutin omani mullattomaan kasvupohjaan, jossa on  sekoitettuna kookosta, perliittiä, lekasoraa ja männynkuorta. Kasvi on lähtenyt selkeästi jo kasvamaan oltuaan minulla reilut kuukauden päivät, joten oletan se viihtyvän. Ruukussa on hyvä olla pohjareijät, jotta liika vesi pääsee valumaan pois. Anna kasvupohjan kuivahtaa kasteluiden välillä. 

Hulluna-blogi antaa hyvät ohjeet kasvualustan valintaan kertoen, että laikkuvehka pitää happamasta kasvualustasta, joten sille voi käyttää havu- ja rodomultaa. Laita sekaan reilusti perliittiä ja/tai soraa, jotta kasvualusta on ilmavampi. Myös tavallinen viherkasvimulta sopii kasville (tähänkin sekaan perliittiä ja/tai soraa), anna tällöin kasville joko rodolannoiteta tai tilkka kahvia muutaman kuukauden välein. 

Useampikin sivusto vinkkaa laikkuvehkan sijoituspaikaksi kylpyhuonetta. Viidakkokasvina kasvi nimittäin hyötyy suuresta ilmankosteudesta, eikä ole vaativa valon suhteen.

Lajikkeiden vaatimukset valon suhteen menevät nyrkkisäännöllä siten, että mitä vaaleammat lehdet kasvilla on, sitä enemmän se tarvitsee valoa. Tämä johtuu siitä, että lehtien vaaleat osat eivät pysty yhteyttämään. 

Kasvia voi jakaa kasvin mullan vaihdon yhteydessä tai leikata siitä pistokkaita. Pistokkaat voi laittaa joko suoraan kasvupohjaan tai ensin vesilasiin tekemään juuria. 

Lähteet ja lisätietoa

Puutarha.net: Laikkuvehka (Aglaonema)
Hulluna: Esittelyssä värikkäät laikkuvehkat (Aglaonema)
Plantgen: Laikkuvehka
The Spruce Jon Vanzile: How to Grow & Care for Chinese Evergreen Indoors

Ikkunallani on napottanut Syngonium podophyllum eli tuttavallisesti muulinkorva jo vuosia. Nyt vasta tajusin miten monimuotoinen kasvi voi ollakaan! Muulinkorvia on erivärisiä ja -muotoisia. Talon yksi muulinkorva muuttuikin nyt sitten melkein kahteenkymmeneen…

Muulinkorva on vehkakasvien sukuun kuuluva köynnöstävä kasvi, joka on myrkyllinen. Se on kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikan sademetsistä. Viidakon kasvina se hyötyy hyvästä määrästä valoa, mutta ei kestä paahdetta. Älä siis viskaa muulejasi kesällä parvekkeelle suoraan paahteeseen.

Muulinkorva arvostaa kohtuullista lannoitusta ja palkitsee hoitajansa rönsyilemällä nopeasti. Rönsyt voivat kasvaa useiden metrien mittaiseksi. Niistä on helppo ottaa pistokkaita, jotka voit juurruttaa vesilasissa tai tökätä suoraan kasvupohjaan.

Korkea ilmankosteus ja suihkuttelu ovat muulinkorvien mieleen. Ne eivät pääsääntöisesti ole kuitenkaan erityisen vaikeita kasveja, kun perusasiat eli valo ja kastelu ovat riittäviä. Etenkin talvella keinovalo pitää kasvit kasvamassa, mutta esimerkiksi oma pitkään yksinäinen muulinkorvani ei saanut mullanvaihtoa, ei lannoitetta, eikä keinovaloakaan ja pysyi silti hengissä patterin vieressä. Kasvu oli näissä olosuhteissa toki aika niukkaa… Järjestän hänelle jatkossa kuninkaallisen kohtelun siitä hyvästä, että jaksoi kurjaa hoitoani niin pitkään.

Mikäli muulisi eivät vietä talvea kasvilampun alla, niin talveksi lannoitusta ja kastelua kannattaa vähentää. Kasvupohjan pinnan on hyvä olla kuiva parin kolmen sentin syvyydeltä ennen uutta kastelua. Isommassa ruukussa pinnan voi antaa kuivaa syvemmällekin.

Muulinkorvan kasvupohja

Kyllästyin kotona lentäviin harsosääskiin, jonka vuoksi olen siirtynyt kokonaan mullattomaan kasvatukseen. Mullaton kasvatus on minulle vielä melko uutta, joten mielenkiinnolla seuraan miten kasvit siinä lähtevät menestymään. Ainakin pienijuuriset pistokkaat ovat olleet kasvupohjaan toistaiseksi tyytyväisiä.

Omille muulinkorvilleni tein kasvupohjaan seoksen, jossa on kookoskuitua, biohiiltä, männynkaarnaa, lekasoraa ja perliittiä. Muulinkorvat tykkäävät hieman happamasta kasvupohjasta, siksi kaarna toimii niiden kasvupohjassa erityisen hyvin.

Voit kasvattaa muulinkorviasi normaalissa viherkasvimullassa, johon lisäät sekaan ruukkusoraa, perliittiä tai kaarnaa tuomaan ilmavuutta kasvupohjaan. Tällöin multa ei ajan kanssa painu tiivisti juurien ympärille tukahduttaen niitä.

Omilleni aion kokeilla tulevaisuudessa myös vesiviljelyä. Kerron tästä lisää myöhemmin, kun saan sopivia pistokkaita kokeiluun.

Muulinkorvan historia

Linnaeus kuvasi ensimmäisen Syngonium-lajin Arum auritum -nimellä toisessa Species Plantarum -painoksessa vuonna 1763.

Syngonium nimeä käytti ensimmäisen kerran Schott vuonna 1829. Kirjassaan Synopsis Aroidearum 1865 hän kuvasi 11 eri muulinkorva lajiketta. Näistä vain Syngonium Auritum on vain säilyttänyt nimensä ennallaan. 1860 julkaisemassaan Synopsis Aroidearum-julkaisussa hän kuvasi 20 eri lajia, joista löytyy jo useampia nykyisinkin tunnistettavia lajikkeita (S. schottianum, S. hoffmannii, S. wendlandii, S. salvadorense, S. podophyllum var. peliocladum, S. neglectum, ja S. angustatum).

Syngonium kuuluu vehkakasveihin eli Araceae-sukuun, joiden monimuotoisuus ilmenee parhaiten Keski-Amerikassa.

Lähde:
Thomas B. Croat 2017: A Revision of Syngonium, viitattu 29.7.2022

Alla esittelyssä muulinkorvani. Kun nämä ihanaiset hieman venähtävät, niin pistokkaita tulee saataville. 🙂

Syngonium Podophyllum Albo Variegata

Vuosi takaperin tätä värivirheellistä valkealaikkuista muulinkorvaa sai ilmeisesti vielä tosissaan metsästää Suomessa. Kertoo kuitenkin jotakin muulinkorvien kasvuvauhdista, että tällä hetkellä ne liikkuvat harrastajalta toiselle noin 5-10 euron hintaan.

Kuten kaikilla muillakin valkolehtisillä kasveilla, niin kasvin lehdissä oleva valkoinen osa ei pysty yhteyttämään. Tämän vuoksi vaalealehtiset kasvit vaativat enemmän valoa kuin vihreälehtiset. Uudet valkoiset osat saattavat ensin hieman kellertää, mutta muuttuvat yleensä sitten kauniin valkoisiksi.

Syngonium Angustatum

Angustatumilla on hauskat pitkät liuskoittuneet lehdet. Nuorella kasvilla lehti on liuskoittunut kolmeen osaan, vanhemmiten liuskojen määrä kasvaa.

Angustatum on levinnyt luontoon paikoitellen kaakkoisessa USA:ssa sekä Australiassa. Sitä kitketään haitallisena vieraslajina Syngonium podophyllum ja Syngonium neglectum lajien kanssa. Meillä ei Suomessa tätä riskiä kylmien talvien vuoksi ole, joten kasvatetaan vain kaikella rakkaudella näitä upeita ”rikkaruohoja” 🙂

Aasinkultakorva Syngonium Auritum

Muulinkorviin viitataan joskus aasinkorvina, mutta Syngonium Auritium on nyt se ns. oikea aasinkultakorva. Se on Jamaikalta ja Hondurasista kotoisin oleva köynnös. Kasvi kestää voimakastakin leikkausta, joten siitä on helppo ottaa pistokkaita.

Syngonium Confetti Tricolor

Confetilla on suorastaan hempeät lehdet, joissa on valkoista, vaaleanpunaista ja vaaleanvihreää kuviointia. Nuoren kasvin lehdet ovat nuolenpään muotoiset, isommilla kasveilla ne ovat kolmiosaisia.

Confetti Tricolor on hieman harvinaisempi muulinkorva, mutta harrastelijoilta sitä saa usein jo alle kahdellakympillä. Hinta kertoo, että tämäkin laji yleistyy kovaa vauhtia Suomessa.

Syngonium Mango Allusion

Tämän lajin leveät rypytetyt sydämenmalliset lehdet, joissa vaaleanpunainen kuviointi yhdistyy vaalean punertaviin ehkä jopa violettiin taittaviin lehtisuoniin, ovat hurmaavia. Oman Mango Allusioni lehdet ovat melko vihreitä, mutta toivon, että lisävalo saa kasvin innostumaan tuottamaan pinkimpiä lehtiä.

Syngonium Maria

Syngonium Marian lehdet ovat pienenä punertavia tai kuperinvärisiä ja vihertyvät vanhetessaan. Kasvi kasvaa hyvissä olosuhteissa nopeasti.

Syngonium Maria Allusion

Maria Allusion on uudempia värimuunnoksia. Vaaleanvihreissä lehdissä on vaaleanpunaista ja kuparia. Lehtisuonet ovat pinkit.

Syngonium Mottled / Mojito

Mojito ja Mottled tarkoittavat samaa lajiketta. Tämä kasvi helppo tunnistaa eri vihreän sävyillä täplitetyistä lehdistään. Se on kotoisin Latinalaisen Amerikan alueelta Meksikosta Boliviaan.

Syngonium Mouse Ears

Mouse Earsillä on jäinen vihreä variegaatio lehdissään, joita reunustaa tummempi vihreä. Nimensä se on saanut pienistä melko pyöreistä lehdistään. Jos törmäät nimeen Snow Queen, niin se tarkoittaa samaa lajiketta.

Omat hiirenkorvani suuttuivat hieman postituksesta ja uudesta kasvupohjasta, mutta tekevät siitä huolimatta jo uutta kasvua 🙂

Syngonium Neon

Nuolen muotoiset hempeät vaaleanpunaiset lehdet, jotka muuttuvat persikan punaisiksi ja keltaisiksi kasvin kasvaessa. Myynnissä on paljon myös Neon Robustaa, joka on jalostettu tästä lajista.

Omani on vasta juurtumassa ja sai juuri tehtyä ensimmäisen juuren, jonka vuoksi pistokas hieman vielä nuupottaa.

Syngonium Panda

Punertaviin lehtivarsiin yhdistyvät kirkkaanvihreät lehdet, joissa on usein vaaleat tai kellertävät lehtisuonet. Lehdissä esiintyy eri sävyisiä vaaleita laikkuja tai pilkkuja. Jokaisen lehden kuviointi on uniikki. Nuoren kasvin nuolenpään malliset lehdet liuskoittuvat myöhemmin kolmiosaisiksi. Panda tykkää kiipeillä, niin kuin monet muutkin muulinkorvat. Sitä voi tukea kasvamaan vaikkapa pitkin kookostolppaa.

Syngonium Pink Splash

Kirkkaan vihreissä lehdissä on vaaleanpunaisia pilkkuja ja roiskeita uniikkina kuvioina.

Syngonium Aurea

Aurean tunnistaa näyttävistä limen, keltaisen ja vihreän värin kuvioimista nuolenpään muotoisista lehdistä. Aurea on lähtöisin Keski-Amerikan trooppisilta alueilta.

Syngonium Red Spot Tricolor

Tämän lajin lehdissä on vähän kaikkea siis vaaleanpunaista, valkeaa ja eri vihreän sävyjä. Tämä kasvi onkin yksi lemppareistani kirjavuutensa vuoksi.

Red Spot Tricolor on hieman harvinaisempi laji, sitä liikkuu kuitenkin pistokkaina harrastajien kesken noin 30 euron hintaan, joten mikään mahdottomuus sen hankkiminen ei ole. Omani on vielä hieman harmistunut kuljetuksesta ja uudesta kasvupohjasta. Odotan mielenkiinnolla kasvin kasvua ja uusia lehtiä.

Syngonium T25

Syngonium T25 on pienilehtinen muulinkorva, jonka lehdissä on hieno variegaatio. Tarkoittaen sitä, että kasvin lehdet ovat osittain valkoiset.

Syngonium Trileaf Wonder

Trilleaf Wonder on saanut nimensä erikoisen muotoisista lehdistään, jotka jakautuvat kolmeen suikaleeseen. Lehdet voivat kasvaa kämmenenkokoisiksi ja kasvi kasvaa helposti hyvällä hoidolla noin metrin mittaiseksi. Lehdet ovat nuorina vaalean vihreitä ja saavat tummemman vihreän sävyn vanhetessaan. Luonnossa tätä lajia tavataan Meksikossa, Brasiliassa ja Boliviassa.

Syngonium White Butterfly

Lisää muulinkorvien lajeja

Lisää muulinkorvien lajeja näet Plants Insiderin tekemästä videosta.

Tässä vielä Lipsha Worldin tekemä video muulinkorvien erikoisemmista lajeista.