Joanna

Lähdimme sup-vaellukselle Nivalasta Ruukinrantaan Kuhmoon. Matkalla pysähdyimme Lehtosaaren autiotuvalle yöksi, toisen yön vietimme telttaillen.

Ennen lähtöä

Reissun valmisteluun kuului tarvittavien tavaroiden hommaus. Minulle piti hankkia makuualusta ja makuupussi, sillä tämä oli ensimmäinen yön yli kestävä vaellusreissuni. Kuivasimme retkimuonan pääosin itse, koska allergioiden takia sopivaa kuivaruokaa ei löytynyt valmiina.

Vaelluksen ruoka kolmelle päivälle

Hyötykasvikuivuri tuli hyötykäyttöön. Matkalle kuivattiin mukaan

• 1,2 kg naudan jauhelihaa
• 2 paprikaa
• 1/2 kesäkurpitsa
• purjoa
• porkkanan naatteja ja pikkuporkkanoita omasta pellosta
• neljä banaania

Lisäksi pakkasimme ruokareppuun

• herne-papu nuudelia
• riisinuudelia
• pari sipulia
• kaksi hernekeittoa
• tölkki hirvelihaa
• pari smoothieta
• välipalakeksejä
• välipalapatukoita
• taateleita
• kaksi pussia kasvissosekeittoa
• kuivattua kookosta
• kuivattua mangoa
• mausteita
• teetä ja kahvia
• vettä ja vishyä

Ruoka riitti hyvin reissulle. Yli jäi toinen hernekeitto ja muutamia välipalapatukoita. Tämäkin oikeastaan sen takia, että olimme varustautuneet syömään viimeisen päivän lounaan matkalla, mutta ennätimmekin ruoan laittoon kotiin.

1. päivä – Nivalasta Lehtosaaren autiotuvalle

Ensimmäinen päivä alkoi varhain. Nivalan rannassa ilma oli viileä ja taivas pilvinen. Kolmen päivän retkeilyvarusteet oli pakattu sup-lautojen kantokasseihin, jotta kaikki pysyisi matkalla kuivana. Ruuat oli pakattu erilliseen pikkureppuun, jotta välipaloihin pääsisi helposti käsiksi. Ensimmäinen tehtävä oli lautojen täyttäminen, veteen kanto ja kuormien kiinnittäminen. Totesimme säkkien pysyvän mainiosti paikoillaan “mustekalojen” avulla. 

Suuntamimme kohti Vuoteenkoskea. Vesi virtasi vauhdikkaasti, mutta ei pelottavalla voimalla. Kun liu’uin ensimmäisiin kuohuihin, tunsin sen pienen adrenaliinipiikin, joka saa hymyn leviämään kasvoille. Vesi roiskui, evä kolisi kiviin ja koski vei lautaa. Kosken jälkeen olo oli kuin voittajalla.

Lounastauko laavulla ja sään käänne

Pysähdyimme lounaalle Vuonteenkosken alla olevalle laavulle. Kaasukeitin suhautettiin käyntiin, ja pian höyryävä nuudeli-jauhelihakeitto lämmitti käsiä. Samaan aikaan taivas painui kunnolla pilveen ja sitten tulikin ensin muutama pisara, sitten tihku, ja pian sade rummutti laavun kattoa tasaiseen tahtiin.

Päätimme, ettei olisi mitään järkeä kastella itseämme, joten vedimme makuupussit esiin ja otimme sään siunaamat päiväunet. Oli jotenkin erityisen rauhoittavaa nukahtaa sateen ääniin, kun ei ollut kiire mihinkään.

Vetotaipaleen “junarata” ja Rytikaarteen maisemat

Kun sade hellitti, meloimme vetotaipaleelle. Tämä osuus oli tunnelmallinen. Keskelle metsää on rakennettu kiskot, joiden päällä on pieni kärry. Vetotaipaleella lautojen ja tavaroiden siirtäminen kävi helposti. Sainpa kyydin itsekin tyhjällä kärryllä rantaan 🙂

Meloessamme alkoi taivaalle ilmestyä pilviä ja näimme sadetta kauempana. Arvailimme tuleeko sade päälle vai ei. Vatsan alkaessa kurnia rantauduimme tekemään ruokaa. Ruoan kypsyessä alkoi ripeksiä. Kaivoimme teltan repusta ja pikapystytimme sen sateen ropistessa. Vietimme tunnelmallisen lounashetken teltassa. 

Seuraava osuus kulki Rytikaarteen kautta. Ilma oli tyyni ja rannat kaartelivat pehmeästi.

Rytikaaren päässä meitä odotti yllätys. Kartan mukaan edessä piti olla vettä, mutta vesi oli niin alhaalla, että vastassa olikin hiekkaranta. Ei auttanut kuin ottaa reput selkään ja laudat kainaloon ja kävellä kannaksen yli. 

Lehtosaaren autiotupa ja lämmin sauna

Illan hämärtyessä saavuimme Lehtosaaren autiotuvalle. Paikalla oli jo kaksi perhettä, mutta he yöpyivät teltoissa, joten tupa oli vapaana.

Meillä oli hieman kastuneet vaatteet ja vähän kylmä, joten tuvalle saapumisen kruunasi lämpimänä oleva sauna. Hyvät löylyt ja uinti lämpimässä järvessä tuntuivat taivaalliselle 12 tunnin matkanteon jälkeen. Saunan jälkeen kokkasin iltapalan tuvan kaminalla, samalla saatiin tupa mukavan lämpimäksi ja vaatteet, sekä varusteet kuiviksi.

2. päivä – Sup-vaellusta vastatuuleen, selkien ylityksiä ja lisää kosken kuohuja

Toisen päivän aamu valkeni aurinkoisena. Lehtosaaren tuvalla oli tunnelmallista kokkailla aamupalaa. Sitten olikin aika sanoa heipat muille retkeilijöille ja jatkaa matkaa.

Kun pääsimme avoimelle selälle, vastatuuli iski kasvoille aika reippaasti, ja sen nostattamat aallot pärskyivät lautojen keulojen yli. Tasainen melontarytmi istualtaan piti kuitenkin laudat vauhdissa. 

Parin tunnin jälkeen saavutimme Lentuan kosken vuokrakodan luo, jossa rannalla odotti äitini. Hän oli tullut tuomaan meille lisää vettä ja minun puhelimen latauskaapelin. Olin pakannut itselleni nimittäin kaapelin, joka ei toiminut varavirtalaitteen kanssa, hups. Samalla pyöräytin hirvimuhennosta kaasukeittimelle lounaaksi.

Lentuankosket

Isoa Lentuankoskea ei laudoilla uskalla lähteä laskemaan, joten kiersimme sen vetotaipaleen kautta. Laudat vaunuun ja näppärästi Välisuvantoon, josta pääsimme laskemaan Pienen Lentuankosken.

Vaikka virta ei ollut valtava, haasteena olivat taas juuri pinnan alla olevat kivet, evät kolisivat useampaan otteeseen. Onneksi mitään ei irronnut tai rikkoutunut.

Toinen selkä ja yö saaressa

Päivän loppupuolella ylitimme vielä yhden suuren selän. Vastatuulta oli edelleen ja väsymys alkoi jo painaa. Kun yöpymiseen sopivia saaria viimein ilmestyi horisonttiin, sai päivä olla pulkassa.

Ranta oli kivikkoinen ja hankala, reittiä sai hakea jonkin aikaa. Sillä aikaa, kun kumppanini pystytti teltan, laitoin ruoan tulille, ja illalliseksi syntyi nuudeli-jauhelihakeitto, johon heitin loput kasvikset mitä repusta vielä löytyi. Saari oli täynnä mustikoita, joten saimme niistä jälkiruoan ennen kuin kömmimme makuupusseihin. 

3. päivä – Reissun päätös Kuhmon Ruukinrantaan

Yli kymmenen tunnin yöunet ja aamiainen latasivat voimat (ja kädet). Kasasimme tavarat ja lähdimme viimeiselle melontataipaleelle auringon paistaessa. Kivisestä rannastakin löytyi melontareitti pois paljon helpommin kuin edellisenä iltana saareen tullessa.

Matka jatkui kohti Kuhmon Ruukinrantaa. Tällä kertaa ei ollut vastatuulta, mutta sivuttaistuuli toi oman haasteensa. Laudan keinuessa aalloilla matka eteni kuitenkin mukavaa vauhtia. 

Viimeiset kilometrit tuntuivat erityisiltä. Jokainen veto toi meidät lähemmäs reissun päätöstä, ja samalla heräsi pieni haikeus, tällaiset retket ovat intensiivisiä, mutta ne myös loppuvat yllättävän nopeasti.

Kun lopulta rantauduimme Kuhmon Ruukinrantaan, laudat nostettiin maihin viimeistä kertaa. Oli aika laskea laudoista ilmat ja pakata ne auton kyytiin.  

Reissu päätettiin  jäätelön hakureissuun kaupasta. Fiilis oli helpottunut ja ylpeä – kolme päivää, noin 35 kilometria, kaksi koskea, kaksi vetotaivalta, suuria selkiä ja monenlaisia sääolosuhteita.

Suuntasin ystäväni kanssa Posion Lohirantaan suppilautojen kera, heinäkuun helteiden helliessä koko Suomea. Laudat autoon ja suunnaksi pieni mutta hurmaava veneranta, lähellä Posion kotiseutumuseota. Veneranta venevajoineen näytti siltä kuin se olisi poimittu suoraan vanhasta postikortista: vanhat puuvajat, hiljalleen liplattava vesi ja kesän lämpö väreilemässä ilmassa. Täydellinen lähtöpiste suppiretkelle.

Pienen niemen kärkeen sijoittunut veneranta ei ole mikään suuri satama, vaan rauhallinen ja vähän piilossa oleva helmi. Vanhojen puisten venevajojen rivistö loi rannan ylle ajattoman tunnelman, ja veden äärellä seisoskellessa teki mieli vain olla hetki ja hengittää maisemaa. Tässä oli kaikki kohdallaan: hiljaisuus, lämpö ja rauha.

Kahden pumpun taktiikka: Saimaan SUP sähköpumppu ja käsipumppu

Laudat levitettiin rantaan ja alettiin valmistautua. Tättö hoitui aiemmin hyväksi havaitulla taktiikalla. Toisen laudan täytön hoiti Saimaan SUP sähköpumppu, toisen kanssa mentiin perinteisellä käsipelillä. Jos sähköpumppu ei ole sinulle tuttu, niin tutustu aiempaan blogitekstiini aiheesta (tuotteet saatu kaupallisena yhteistyönä).

Tässä kohtaa tuli jo ensimmäinen hiki – hellettä oli +26 °C. Jos jotain suosittelen kesäretkelle mukaan, niin paljon vettä. Yksi pullo ei riitä. Ota kolme, vähintään.

Ensimmäinen etappi: Maksosaari ja muurahaisten valtakunta

Matkan varrelle osui Maksosaari, jossa päätimme pysähtyä syömään eväitä nuotiopaikalla. Paikka vaikutti kartalla täydelliseltä taukopaikalta – ja maisemat todella olivat kohdillaan – mutta käytäntö oli toinen.

Muurahaisia oli kaikkialla. Jokaista kiveä ja penkkiä pitkin vilisti rivistöjä, ja istumapaikkaa oli vaikea löytää ilman, että joku kiipesi lahkeeseen. Banaanit ja välipalapatukat nautittiin lopulta seisaaltaan nopeasti, ja jatkoimme matkaa aika pian.

Kommelluksitta ei päästy kuitenkaan liikkelle, sillä laudastani irtosi evä rannassa olevaan kivikkoon. Onneksi huomasin asian samantien ja sain evän takaisin omalle paikoilleen.

Uimaan Lohisaareen – hiekkapohjainen unelma

Toinen etappi, Lohisaari, oli aivan toista maata. Saareen saavuttaessa näkyi heti matala hiekkaranta, joka jatkui yllättävän pitkälle järveen. Vedenpohja oli hienoa hiekkaa, ja siihen oli ihana astua paljain jaloin. Sai kävellä pitkän matkan ennen kuin vesi ylsi edes vyötäröön asti.

Tällainen ranta on kuin tehty hellepäivän pulikointiin. Oli helppo vetää lauta rantaan, viskata vaatteet pois ja vain kävellä veteen vilvoittelemaan. Pitkä, matala osuus teki uimisesta erityisen rauhallista: saattoi vain kellua, kävellä ja antaa järven viilentää.

Kartassa näkyy sup-retken lähtöpiste ja Lohisaaren hiekkaranta.

Hellepäivän varustelista suppailijalle

Jos aiot lähteä sup-laudalla retkelle hellepäivänä, tässä muutama juttu, jotka kannattaa muistaa:

• Ota vettä mukaan enemmän kuin luulet tarvitsevasi. 
  Pari litraa per nenä ei ole mitenkään liioittelua
• Muista aurinkorasva ja päähine
  Järvellä palaa nopeasti, kun vesi heijastaa auringon säteet
• Helppoja ja nopeasti syötäviä eväitä
  Hedelmät, pähkinät ja patukat säilyvät helteessäkin tai ota mukaan kylmälaukku
• Muista pakata myös pumppu
  Sähköpumppu on loistava apu ja hellepäivän kaveri

Ajoimme ystäväni kanssa Luulajaan katsomaan nähtävyyksiä ja shoppailemaan. Alla kokemuksia reissusta ja vinkkejä budjettimatkaan. 

Miksi valitsimme Kalixin ja Luulajan roadtrip-kohteiksi

Olimme puhuneet ystäväni kanssa ulkomaan reissusta jo usean vuoden ajan, mutta lapsiperhearki ja remontit olivat tulleet suunnitelmien tielle. Tällä kertaa aloimme suunnitelemaan budjettireissua hyvissä ajoin, suunnitelmat tosin muuttuivat matkalla useaan kertaan. 

Matkustamiseen ei haluttu tällä kertaa käyttää suuria summia, vaan ideana oli tehdä pieni irtiotto arjesta ja nähdä jotain uutta. Lopulta päädyimme roadtripille kohti Kalixia ja Luulajaa, koska halusimme matkaan helposti ilman matkustamiseen menevää aikaa, emmekä olleet kumpikaan käyneet aiemmin kohteiden nähtävyyksiä katsomassa. Autolla lähteminen mahdollisti myös ostosten teon. 

Vinkkejä sähköautoiluun Ruotsin puolella

Lähdimme liikkeelle minun Teslalla perjantaiaamuna Kuhmosta ja suuntasimme kohti Haaparantaa. Matkalla peltihepo piti ladata pariin otteeseen. Auto muuten kannattaa ladata Suomen puolella melko täyteen, koska ainakin meidän retken aikana sähkö oli huomattavasti kalliimpaa Ruotsin puolella. 

Ensimmäisellä latauskerralla Ruotsin puolella latasin auton paikassa, jossa latauksen pystyi maksamaan luottokortilla ilman appia. Sähkön piti maksaa noin 5,90 kruunua / kWh, mutta kortilta meni 40 euroa vaikka  latasin vain noin 15 kWh! Oikean summan olisi siis pitänyt olla noin 9 euroa… En oikein tiennyt mihin olisin asiasta reklamoinut, kun latauksen kulu laskettiin vasta myöhemmin auki, joten täytyi vain todeta, että oli kallista sähköä.

Tuo 5,90 e / kWh tuntui olevan aika yleinen hintataso sähköauton lataukselle, joka on tämänhetkisellä kurssilla noin 0,53 euroa / kWh. Suomessa sähkön hinta on esimerkiksi ABC:n latureissa 0,35 € / kWh.

Ensimmäisen kerran vahingosta viisastuneina latasimme jatkossa vain mobiiliappia käyttämällä. Virta-appi toimii monessa paikkaa Ruotsin puolella ja apin saa suomenkielisenä, koska sama appi palvelee myös Suomen puolella. Pysäköintiin muuten toimi myös Suomessakin operoiva Aimo Park, kannattaa ladata tämäkin appi valmiiksi. 

Majoitus budjetilla – airbnb Kalixissa

Budjettimatkan suunnittelussa aikaa meni hyvällä sijainnilla olevan järkevän majoituksen metsästämiseen. Päädyimme lopulta airbnb:hen Kalixin lähellä. Hotellien hinnat Luulajassa ovat pääosin Suomen tasoa eli alkaen 210 eurosta ylöspäin, airbnb:n saa edullisemmin. 

Kalix muuten kääntyy suomenkielelle Kainuuksi, joten lähdimme perjantaina matkaan Suomesta Kainuusta ja päädyimme Ruotsin Kainuuseen reilu kuusi tuntia myöhemmin. Matkalla Kalixiin pysähdyimme Haaparannassa tutkimassa kauppoja ja ostamassa ruokaa. Kokkasimme pääosin ruuat itse reissun aikana. 

Kalix on pieni taajama, jossa asuu reilu 7000 ihmistä. Nähtävyyksiin on verkossa listattu vain paikan kirkko, jonka ohi ajoimme matkalla majoituspaikkaan. Kalixiin oli kuitenkin mukava matka ajaa ja siitä pääsi helposti päivämatkalle Luulajaan, jonne oli matkaa noin 80 kilometria majapaikastamme. 

Luulajaan nähtävyydet

Luulajan matkapäivällemme sattui melko sateinen sää ja sateenvarjokin unohtui majapaikkaamme. Eipä se hirveästi tahtia haitannut, vaikka varmasti olisi tullut käveltyä enemmän, jos keli olisi suosinut.

Gammelstadin kirkkokylä

Suuntasimme aamusta Gammelstadin kirkkokylään, joka on taajama noin kymmenen kilometrin päässä Luulajan keskustasta. Keskellä kylää on Alaluulajan keskiaikainen kirkko. Kirkko oli vierailumme aikaan remontissa ja sisälle tuntui olevan menossa juhlaväkeä, joten tutustuminen kirkkoon jäi vähän ohkaiseksi.

Kirkkoa ympäröivät yksityisessä omistuksessa olevat punaiset mökit. Mökkejä on historiallisesti käytetty kirkossakävijöiden majoitukseen, koska pitkien välimatkojen ja hankalien matkustusolosuhteiden takia kirkkokävijät eivät ennättäneet palata kotiin saman päivän aikana. 

Kävimme aistimassa historiallista tunnelmaa kävelemällä kirkkokylän katuja. Sateen yltyessä suuntasimme takaisin autolle. Kirkkokylän laidalla on Hägnanin ulkoilmamuseo, mutta tätä emme tajunneet käydä katsomassa.

Luulajan keskusta

Seuraavaksi ajoimme auton parkkihalliin Luulajan reunalle ja suuntasimme ihmettelemään kaupunkia. Löysimme kivan kahvilan, josta sai lounasta ja söimme tukevat salaatit odotellessamme sateen rauhoittumista. 

Lähdimme tämän jälkeen katsomaan Luulajan katedraalia. Katedraali on rakennettu uudelleen vuoden 1887 tulipalon jälkeen, joka tuhosi edellisen kirkon. Nykyinen kirkko on vihitty käyttöön 1893. Tämäkin kirkko oli puoliksi hupun alla ja remontissa.

Kiertelimme keskustaa kävellen, mutta sade yltyi jälleen ja päätimme likomäriksi kastumisen sijaan ottaa taas nelipyöräisen alle. 

Kävimme ruokakaupassa katselemassa paikallista hintatasoa ja valikoimaa ja ostimme ruokatarvikkeet illalle. Hinnat ovat aikalailla Suomen tasossa ja valikoimakin hyvin vastaava. Pakastepuolelta löytyi erilaisempaa valmisruokien valikoimaa kuin kotipuolessa. 

Pyörähdimme myös puutarhamyymälässä, mutta sieltä ei löytynyt oikein mitään mukaan ostettavaa. Hintataso oli monessa kohtaa kotimaata kalliimpi ja valikoima oli melko suppeaa. 

Teknikens Hus

Koska oltiin vasta iltapäivän puolella, niin emme halunneet palata vielä airbnb:lle, vaan päätimme suunnata Teknikens Hus-tiedekeskukseen. Tätä paikkaa oli nostettu monessa paikkaa yhdeksi Luulajan suosituimmista nähtävyyksistä.

Ovella ystävällinen lipunmyyjä katsoi meitä hieman pitkään ja mietimme mitähän erikoista tässä nyt on. Suunnatessamme tiedekeskukseen syykin selvisi. Tämä tiedekeskus on rakennettu pääosin lapsille… Suuntasimme siis nauraen tiedekeskuksen lapsivilinään. 

Paikasta löytyi kuitenkin myös aikuisille kiinnostavaa tekemistä, kuten metsäkonesimulaattori ja paikallisen teräskaivoksen toimintaa esittävä osasto. Valitettavasti tuntui, että paikka oli hieman aikaa nähnyt ja monet “kokeile tästä” vivut ja napit eivät tehneet mitään. Lasten kanssa tämä paikka olisi kuitenkin mainio matkakohde.

Kotimatkan shoppailut

Sunnuntaiaamuna söimme hyvä aamupalan, siivosimme astiat ja purimme petivaatteet yhteen läjään majoituksen ohjeiden mukaisesti. Otimme laukkumme ja hyppäsimme autoon suuntana Haaparanta. 

Meidän Ruotsin tulijaiset eivät olleet ehkä ihan niitä yleisimpiä. Ostimme Haaparannasta peräkontin täyteen Ramlösä-kivennäisvesiä. 20 tölkin pakkaus maksoi noin 10 euron pintaa pantteineen.  Haaparannassa on valtavan suuri makeismyymälä, josta löytyi perheille tuliaisia.

Sitten olikin aika palata Suomen puolelle ja etsiä autolle latauspaikka. Oman vatsan muristessa Oulun kohdilla päädyimme netin suosituksien perusteella Kiem ravintolaan. Paikassa oli kiva tunnelma ja todella monipuolinen buffetti hyvää ruokaa. Voin suositella! 

Koska kaikki matkan historiallisten kohteiden vierailumme menivät enemmän tai vähemmän metsään, niin viimeinen pysähdys ennen Kuhmoa tehtiin Sotkamossa. Sotkamon kirkko on viides samalla paikalla seisova kirkko ja sen edeltäjä oli tehty vuonna 1737. Aiemmat kirkot ovat tuhoutuneet tulipaloissa tai ne on purettu huonokuntoisina.

Budjettimatkan kustannukset

• Airbnb kaksi yötä 109 €
• Auton lataus matkan aikana 91 € (tässä noin 30 € liikaveloitusta Ruotsin puolen laturin rohmuamisesta)
• Ruuat ja tuliaiset 271 €
• Pysäköintikulut 5 € 
• Teknikens Hus liput 2 hengelle 25 €

Kokonaisuudessaan 501 € eli 250,50 € / nuppi. Tästä kesäjuomien, omien ja lasten tuliaisten osuus oli noin viitisenkymppiä. 

Osa tuliaisista. Oma viisivuotias tykkäsi kovasti päästessään maistelemaan Ruotsin tuliaisia, joten smoothiet, hedelmäpatukat ja muut syömiset tekivät kauppansa. Koirakaan ei jäänyt ilman herkkuja.