Täytit vasta vuoden verran. Minusta näytit heti synttäriaamuna vähän isommalle, mutta laitoin sen oman höpsöajatteluni piikkiin. Kunnes lähdimme autoajelulle ja turvavyösi eivät menneet lähellekään kiinni! Oikeasti! Turvavöitä piti nostaa ja pidentää, että sain sinut istuimeesi kiinni.
Syntymäpäiviäsi vietettiin Kuopiossa mummon luona. Paikalle kutsuttiin kummit, sisarukset ja isovanhemmat. Isoja synttäreitä emme uskaltaneet koronakevään jälkeen järjestää.
Mummo oli järkännyt syntymäpäiväjuhlille pöydän koreaksi kakkuineen ja pikkuleipineen. Nakukakut tilasimme Kondiittori Emmiltä. Ruokarajoitteiden takia kakkuihin ei voinut laittaa mitään kermaa, mutta niistä oli saatu silti tosi hienot. Maistoit pari lusikallista kakkua, mutta mielestäsi se maistui omituiselle, eikä oikein sopinut syötäväksi… Mummo oli kuitenkin varannut sinulle syötäväksi lempiruokaasi eli puutarhavadelmia ja pensasmustikoita, joita lapoitkin menemään monta rasiallista.
Aloit harjoittelemaan viime kuussa kävelyä käsistä kiinni pitäen ja se on sinusta hurjan kivaa. Enimmäkseen viipotat menemään seinää, sohvaa tai muuta tukea vasten sivuttain edeten. Kontatessa kädessäsi on usein auto, jota ajelutat vauhdilla.
Parhaiten viihdyt ulkona. Kiidät pitkin pihaa tutkimassa keppejä, kiviä ja kaikkea muuta mielenkiintoista. Välillä palaat seuraamme seisomaan terassipöytää vasten, mutta enimmäkseen viihdyt omissa leikeissäsi.
Rakastat haleja, tissimaitoa, pyöritystä ja kaikenlaista heilutusta. On ihanaa katsoa pursuavaa elämäniloasi, joka saa lähelläsi olevat hyvälle mielelle. Pelkkää aurinkoa et tietenkään ole, vaan osaat jo ilmaista mielipiteesi asioista – useimmiten huutamalla.
Kun hymyilet,
hymyilet koko olemuksellasi.
Kun naurat,
teet sen täydestä sydämestä.
Kun itket,
minun tärykalvoni itkevät.
Tässä se nyt on vauvavuosi-kategorian viimeinen postaus. Matka on ollut pitkä, tunteikas ja usein vaikea allergioiden takia. Vuosi on kuitenkin takana, joten taaperovuodet täältä tullaan!