Viherkasvit

Huonekasvit tuovat vihreyttä ja eloa koteihin, mutta erityisesti talvikuukausina moni miettii, riittääkö luonnonvalo pitämään kasvit hyvinvoivina. Tässä blogitekstissä pureudumme siihen, milloin huonekasvit todella hyötyvät kasvivaloista ja milloin ne pärjäävät ilmankin.

Valon merkitys huonekasveille

Valo on kasveille elinehto. Fotosynteesi eli yhteyttäminen tarvitsee valoa, vettä ja hiilidioksidia. Useimmat huonekasvit ovat kotoisin trooppisista tai subtrooppisista alueista, missä päivänvalo on tasaisen voimakasta ympäri vuoden. Suomen talven pimeydessä luonnonvalo voi olla yksinkertaisesti liian vähäistä kasvien tarpeisiin.

Milloin kasvivalot ovat tarpeen?

Kaikki huonekasvit eivät välttämättä tarvitse erillistä valoa, mutta tietyissä tilanteissa kasvivaloista voi olla suuri apu:

• Talvella, kun päivänvalon määrä jää vähäiseksi
• Asunnoissa, joissa ikkunat ovat pohjoiseen tai valoa tulee muuten vähän
• Kasvilajeille, jotka kaipaavat paljon valoa, kuten kasvit joiden lehdissä on paljon valkeaa
• Kun halutaan tukea kasvien kasvua, kukintaa tai uusien lehtien kehitystä

Jos kasvisi näyttävät venyvän valoa kohti, lehtien välinen nivelväli eli varsi on kasvaa pitkäksi tai kasvu hidastuu selvästi, kannattaa harkita kasvivalon hankkimista.

Eteisen kasvini eivät näe koskaan päivänvaloa, mutta kasvattavat silti valtavia lehtiä nopealla tahdilla. Valaisimena kolmella köynnösvehkalla on Airam Tulip. Vasemmalla taantunut Philodendron Burle Marx Variegata, takana Philodendron Mexicanum ja keskellä Philodendron Bipennifolium Golden Violin/ Aurea.

Mutta ei entisaikaan ollut kasvivaloja ja kasvit kasvoivat silti…

Entisajan kasvin lehdet olivat vihreät ja kasvi todellakin pärjäsi hyvin ikkunan edessä. Näille perinnekasveille löytyy edelleen paljon harrastajia. Itsellänikin on muutamia perintökasveja, jotka viihtyvät vaatimattomammissakin olosuhteissa.

Kasviharrastus on kuitenkin tuonut meille pohjolaan mitä erikoisempia huonekasveja. On kirjavavalehtisiä kasveja, punaisia ja keltalehtisiä. Nämä kasvit eivät voi yhteyttää yhtä tehokkaasti kuin vihreälehtiset kasvit, jonka vuoksi ne usein tarvitsevat lisävaloa säilyttääkseen lehtensä hyvinvoivina.

Nykyisin on myös helppo ostaa kasveja, jotka tarvitsevat terraariomaiset olosuhteet eli korkean ilmankosteuden. Tällöin myös keinotekoinen valo on usein ainoa mahdollisuus saada terraario valaistua.

Mitä hyötyä kasvivaloista on?

Kasvivalot voivat parantaa huonekasvien hyvinvointia merkittävästi. Ne tarjoavat kasveille oikeanlaista valospektriä, joka tukee fotosynteesiä paremmin kuin tavalliset kodin lamput. Oikein käytettynä kasvivalot:

• Vähentävät lehtien kellastumista ja kasvien venymistä
• Tukevat uusien versojen ja lehtien kasvua
• Auttavat kasveja kukkimaan paremmin

Olohuoneessani on kasvihylly, jonka jokainen väli on valaistu Nelson Gardenin led-listalla. Tässä kuvassa vasemmalla Philodendron Domesticum lemon lime, takana Dracaena fragrans ´Lemon lime´, oikealla Philodendron Strawberry Shake ja oikealla takana Syngonium Angustatum.

Miten valita oikea kasvivalo?

Jos päätät hankkia kasvivalon, kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin:

1. Valon spektri – Valitse täysspektrinen valo
2. Teho ja koko – Valitse valaisin kasvin koon ja valaistavan alueen mukaan.
3. Ajoitus – Yleensä 10–16 tuntia tuntia päivässä

Muistilista: Milloin huonekasvit kaipaavat kasvivaloja

✅ Talvella luonnonvalon vähetessä
✅ Varjoisalla ikkunalla (esim. puu varjostaa ikkunaa tai ikkuna on pohjoiseen)
✅ Valoa rakastaville kasvilajeille
✅ Kun kasvien kasvu on hidastunut
✅ Paikoissa joissa ei ole riittävästi luonnonvaloa

Olohuoneeni ikkunan sivussa valaisee Airam Fiora-kasvivalaisin. Tämä ikkuna saa luonnonvaloa hyvin, mutta pöydän kulmalla olevat flamingonkukat ovat sen verran kaukana ikkunasta, että niille valoa ei riitä tarpeeksi. Lisäksi ne viihtyvät vähän hämärämmässä, auringon suora paahde on niille usein liikaa. Kasvivalosta riittää valoa myös lattialla olevalle palmuvehkalle, joka ampaisi kasvattaa nopeasti uusia paksuja lehtivarsia lamppua kohti.

Yhteenveto: Tarvitsevatko kaikki huonekasvit kasvivaloja?

Lyhyt vastaus on: eivät kaikki, mutta monet hyötyvät niistä etenkin talviaikaan. Jos kotisi huonekasvit näyttävät kärsivän valonpuutteesta, kannattaa kokeilla lisävaloa. Oikein sijoitettu ja ajastettu kasvivalo voi olla ratkaiseva tekijä viidakkosi hyvinvoinnille.

Jotta kasvivalojen käyttö on mahdollisimman vaivatonta, niin suosittelen ajastamaan lamput. Kirjoitin aiemmin omien lamppujeni ajastuksesta älypistorasioiden avulla.

Ostin yksityisiltä harrastajilta ensimmäiset flamingonkukkani eli Anthurium-suvun kasvit maaliskuussa 2023. Kun kasvit oli jo ostettu, tajusin kysyä missä ne ovat kasvaneet, kasvikaapissa oli vastaus. Hups, tuli kiire järjestää kasveille oma paikka, jossa ilmankosteuden saa korkeaksi.

Katselin kuvia kaunista kasvikaapeista, jotka oli rakennettu kauniisiin lasiovisiin kaappeihin. Tutkin eristämistä, valoja ja tekniikka ja tajusin, etten ennätä millään järjestää viikkoon kaunista kaappia itselleni. 

Hydro Shoot kasvatusteltta

Kuten yleensäkin vaihtoehto löytyi verkon uumenista. Hydro Shoot kasviteltoissa on valmiit läpiviennit. Teltan sisäpuolella olevaan kehikkoon saa kiinnitettyä valot ja muun teknikan ja ne on nopeita kasata.

Laitoin pienen 60×60 senttisen teltan tilaukseen, koska eihän sinne ollut tulossa kuin kaksi kasvia ja tilaa jäisi vielä muutamalle tulevaisuuden hankinnalle. Ensimmäisenä vuonna kaappia piti päivittää hyllyllä, koska pohjapinta-ala loppui. Sitten pitikin virittää lisää valoja ja pelata lisää kasvitetristä.

Videolta näe kokoelmaani nyt. Kaappi on ängetty tupaten täyteen. Flamingonkukat ovat vallaneet myös 180-litraisen akvaarioni ja valuneet jo sen ulkopuolellekin. 

View this post on Instagram

A post shared by Joanna (@vehkanurkka)

Kaapissa on ylhäällä valaisin ja lisäksi, joka tasolle oma lamppu, jotta hyllyillä on myös mahdollista kasvattaa kasveja.  Kasvatusteltta ei todellakaan ole mikään sisustuselementti, mutta jos se ei ole kodin paraatipaikalla, niin se ajaa asiansa.

Kasviteltan varustus

Päävalaisin teltan katossa
Monkey Fan MF16 klipsituuletin – tuuletin pitää sen verran ääntä, että se on ajastettu pyörimään aikoina, kun en todennäkäisesti ole samassa huoneessa
60 cm leveä muovinen varastohylly Jula – edullinen, helppo kasata ja muovisena kestää kaapin olosuhteita
Airam Tulip 16W/840 780LM kasvivalo – valaisee keskihyllyä
Cokolila Led-valaisin neljällä valolla – valaisee pohjatasoa, tämän valaisimen valoteho ei ole huippu, mutta hyvänä puolena on, että ledit eivät kuumu ja polta lehtiä

Minulla oli alkuun kaapissa myös ilmankostutin, mutta huomasin, että kosteus pysyy 80-100% ilmankin, kun kasveja kastellaan säännöllisesti.

Kiehtovat ja kauniit flamingonkukat

Flamingonkukat ovat alunperin Etelä-Amerikan sademetsien pohjakasveja tai puissa kiipeileviä epifyyttejä. Markkinoilla on kaupan useita alkuperäislajeja, mutta myös paljon niistä jalostettuja hybridejä. 

Yleisimmin kukkakaupoissa törmäät pikkuflamingonkukkiin, jota kasvatetaan värkkäiden kukkien takia, joita voi tulla ympäri vuoden, kun kasvi saa riittävästi valoa ja oikeat olosuhteet. 

Harrastajien keskuudessa ja erilaisissa risteymissä esiintyvät kuitenkin usein erilaiset herttaflamingonkukat kuten Anthurium Crystallinum, Clarinervium ja Magnificum. Näihin kasveihin ihastutaan niiden lehtien vuoksi. Kasvin kasvaessa lehtien koko kasvaa ja viihtyessään kasvi tekee vaatimattoman kukan, jota voi kokeilla pölyttää aiemmin talteen otetun siitepölyn avulla tai suoraan pyyhkimällä sitä toisella kukalla. 

Flamingonkukkien kukinta on ensin emivaiheessa, jolloin kasvi on valmis ottamaan vastaan siitepölyä. Jos pölytys onnistuu, kasvi alkaa kasvattaa marjoja. Jos pölytystä ei tapahdu, kasvi siirtyy hedevaiheeseen ja tuottaa itse siitepölyä. Tätä siitepölyä on mahdollista kerätä pienellä pensselillä ja pakastaa tulevaa käyttöä varten. 

Herttaflamingonkukkien kasvattaminen pienestä kasvista kukkivaksi yksilöksi vie helposti useamman vuoden. Pölytyksestä marjojen kypsymiseen tarvittava aika vaihtelee lajikkettain, mutta vie jokatapauksessa useamman kuukauden. 

Ikkunallani on napottanut Syngonium podophyllum eli tuttavallisesti muulinkorva jo vuosia. Nyt vasta tajusin miten monimuotoinen kasvi voi ollakaan! Näitä kasveja on jalostettu valtavasti erivärisiä ja -muotoisia. Talon yksi ainokainen muulinkorva muuttuikin nyt sitten melkein kahteenkymmeneen…

Muulinkorva on vehkakasvien sukuun kuuluva köynnöstävä kasvi, joka on myrkyllinen. Se on kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikan sademetsistä. Viidakon kasvina se hyötyy hyvästä määrästä valoa, mutta ei kestä paahdetta. Älä siis viskaa muulejasi kesällä parvekkeelle suoraan paahteeseen.

Muulinkorva arvostaa kohtuullista lannoitusta ja palkitsee hoitajansa rönsyilemällä nopeasti. Rönsyt voivat kasvaa useiden metrien mittaiseksi. Niistä on helppo ottaa pistokkaita, jotka voit juurruttaa vesilasissa tai tökätä suoraan kasvupohjaan.

Korkea ilmankosteus ja suihkuttelu ovat muulinkorvien mieleen. Ne eivät pääsääntöisesti ole kuitenkaan erityisen vaikeita kasveja, kun perusasiat eli valo ja kastelu ovat riittäviä. Etenkin talvella keinovalo pitää kasvit kasvamassa, mutta esimerkiksi oma pitkään yksinäinen muulinkorvani ei saanut mullanvaihtoa, ei lannoitetta, eikä keinovaloakaan ja pysyi silti hengissä patterin vieressä. Kasvu oli näissä olosuhteissa toki aika niukkaa… Järjestän hänelle jatkossa kuninkaallisen kohtelun siitä hyvästä, että jaksoi kurjaa hoitoani niin pitkään.

Mikäli muulisi eivät vietä talvea kasvilampun alla, niin talveksi lannoitusta ja kastelua kannattaa vähentää. Kasvupohjan pinnan on hyvä olla kuiva parin kolmen sentin syvyydeltä ennen uutta kastelua. Isommassa ruukussa pinnan voi antaa kuivaa syvemmällekin.

Muulinkorvan kasvupohja

Kyllästyin kotona lentäviin harsosääskiin, jonka vuoksi siirryin kokonaan mullattomaan kasvatukseen. Tämän tehtyäni minulle selvisi, että harsosääsket viihtyvät myös käyttämässäni kookosmössössä 😀 Pääsin niistä lopulta eroon päästämällä kuivamaan toukkia kihisevät ruukut ja virittämällä muutaman liima-ansan. Muulien kanssa kannattaa muuten olla varovainen kuivuuden kanssa. Onnistui kesän paahteissa murhaamaan useamman muulinkorvan kuivuuteen 🙁

Omille muulinkorvilleni tein kasvupohjaan seoksen, jossa on kookoskuitua, biohiiltä, männynkaarnaa, lekasoraa ja perliittiä. Muulinkorvat tykkäävät hieman happamasta kasvupohjasta, siksi kaarna toimii niiden kasvupohjassa erityisen hyvin.

Voit kasvattaa muulinkorviasi normaalissa viherkasvimullassa, johon lisäät sekaan ruukkusoraa, perliittiä tai kaarnaa tuomaan ilmavuutta kasvupohjaan. Tällöin multa ei ajan kanssa painu tiivisti juurien ympärille tukahduttaen niitä.

Muutamaa muulinkorvaa olen kasvattanut myös semihydrossa. Kasvavat myös siinä, kun vain muistaa lannoittaa tarpeeksi.

Muulinkorva & löytöhistoria

Linnaeus kuvasi ensimmäisen Syngonium-lajin Arum auritum -nimellä toisessa Species Plantarum -painoksessa vuonna 1763.

Syngonium nimeä käytti ensimmäisen kerran Schott vuonna 1829. Kirjassaan Synopsis Aroidearum 1865 hän kuvasi 11 eri muulinkorva lajiketta. Näistä vain Syngonium Auritum on vain säilyttänyt nimensä ennallaan. 1860 julkaisemassaan Synopsis Aroidearum-julkaisussa hän kuvasi 20 eri lajia, joista löytyy jo useampia nykyisinkin tunnistettavia lajikkeita (S. schottianum, S. hoffmannii, S. wendlandii, S. salvadorense, S. podophyllum var. peliocladum, S. neglectum, ja S. angustatum).

Syngonium kuuluu vehkakasveihin eli Araceae-sukuun, joiden monimuotoisuus ilmenee parhaiten Keski-Amerikassa.

Lähde:
Thomas B. Croat 2017: A Revision of Syngonium, viitattu 29.7.2022

Alla esittelyssä muulinkorvani. Kun nämä ihanaiset hieman venähtävät, niin pistokkaita tulee saataville. 🙂

Syngonium Podophyllum Albo Variegata

Vuosi takaperin tätä värivirheellistä valkealaikkuista muulinkorvaa sai ilmeisesti vielä tosissaan metsästää Suomessa. Kertoo kuitenkin jotakin muulinkorvien kasvuvauhdista, että tällä hetkellä ne liikkuvat harrastajalta toiselle noin 5-10 euron hintaan.

Kuten kaikilla muillakin valkolehtisillä kasveilla, niin kasvin lehdissä oleva valkoinen osa ei pysty yhteyttämään. Tämän vuoksi vaalealehtiset kasvit vaativat enemmän valoa kuin vihreälehtiset. Uudet valkoiset osat saattavat ensin hieman kellertää, mutta muuttuvat yleensä sitten kauniin valkoisiksi.

Syngonium Angustatum

Angustatumilla on hauskat pitkät liuskoittuneet lehdet. Nuorella kasvilla lehti on liuskoittunut kolmeen osaan, vanhemmiten liuskojen määrä kasvaa.

Angustatum on levinnyt luontoon paikoitellen kaakkoisessa USA:ssa sekä Australiassa. Sitä kitketään haitallisena vieraslajina Syngonium podophyllum ja Syngonium neglectum lajien kanssa. Meillä ei Suomessa tätä riskiä kylmien talvien vuoksi ole, joten kasvatetaan vain kaikella rakkaudella näitä upeita ”rikkaruohoja” 🙂

Aasinkultakorva Syngonium Auritum

Muulinkorviin viitataan joskus aasinkorvina, mutta Syngonium Auritium on nyt se ns. oikea aasinkultakorva. Se on Jamaikalta ja Hondurasista kotoisin oleva köynnös. Kasvi kestää voimakastakin leikkausta, joten siitä on helppo ottaa pistokkaita.

Syngonium Chiapense

Syngonium Chiapsense eroaa muista muulinkorvista lehtensä muodon perusteella. Se ei kasvaessaan kehitä kolmeen osaan jakautuvaa lehteä, niin kuin suurin osa muista lajikkeista.

Syngonium Confetti Tricolor

Confetilla on suorastaan hempeät lehdet, joissa on valkoista, vaaleanpunaista ja vaaleanvihreää kuviointia. Nuoren kasvin lehdet ovat nuolenpään muotoiset, isommilla kasveilla ne ovat kolmiosaisia.

Confetti Tricolor on hieman harvinaisempi muulinkorva, mutta harrastelijoilta sitä saa usein jo alle kahdellakympillä. Hinta kertoo, että tämäkin laji yleistyy kovaa vauhtia Suomessa.

Syngonium Mango Allusion

Tämän lajin leveät rypytetyt sydämenmalliset lehdet, joissa vaaleanpunainen kuviointi yhdistyy vaalean punertaviin ehkä jopa violettiin taittaviin lehtisuoniin, ovat hurmaavia. Oman Mango Allusioni lehdet ovat melko vihreitä, mutta toivon, että lisävalo saa kasvin innostumaan tuottamaan pinkimpiä lehtiä.

Syngonium Maria

Syngonium Marian lehdet ovat pienenä punertavia tai kuperinvärisiä ja vihertyvät vanhetessaan. Kasvi kasvaa hyvissä olosuhteissa nopeasti.

Syngonium Maria Allusion

Maria Allusion on uudempia värimuunnoksia. Vaaleanvihreissä lehdissä on vaaleanpunaista ja kuparia. Lehtisuonet ovat pinkit.

Syngonium Mottled / Mojito

Mojito ja Mottled tarkoittavat samaa lajiketta. Tämä kasvi helppo tunnistaa eri vihreän sävyillä täplitetyistä lehdistään. Se on kotoisin Latinalaisen Amerikan alueelta Meksikosta Boliviaan. Oma Mojitoni kasvoi reiluun vuoteen kattoa tavoittelevaksi isoksi köynnökseksi.

Syngonium Mouse Ears

Mouse Earsillä on jäinen vihreä variegaatio lehdissään, joita reunustaa tummempi vihreä. Nimensä se on saanut pienistä melko pyöreistä lehdistään. Jos törmäät nimeen Snow Queen, niin se tarkoittaa samaa lajiketta.

Omat hiirenkorvani suuttuivat hieman postituksesta ja uudesta kasvupohjasta, mutta tekevät siitä huolimatta jo uutta kasvua 🙂

Syngonium Neon

Nuolen muotoiset hempeät vaaleanpunaiset lehdet, jotka muuttuvat persikan punaisiksi ja keltaisiksi kasvin kasvaessa. Myynnissä on paljon myös Neon Robustaa, joka on jalostettu tästä lajista.

Omani on vasta juurtumassa ja sai juuri tehtyä ensimmäisen juuren, jonka vuoksi pistokas hieman vielä nuupottaa.

Syngonium Panda

Punertaviin lehtivarsiin yhdistyvät kirkkaanvihreät lehdet, joissa on usein vaaleat tai kellertävät lehtisuonet. Lehdissä esiintyy eri sävyisiä vaaleita laikkuja tai pilkkuja. Jokaisen lehden kuviointi on uniikki. Nuoren kasvin nuolenpään malliset lehdet liuskoittuvat myöhemmin kolmiosaisiksi. Panda tykkää kiipeillä, niin kuin monet muutkin muulinkorvat. Sitä voi tukea kasvamaan vaikkapa pitkin kookostolppaa.

Syngonium Pink Splash

Kirkkaan vihreissä lehdissä on vaaleanpunaisia pilkkuja ja roiskeita uniikkina kuvioina.

Syngonium Aurea

Aurean tunnistaa näyttävistä limen, keltaisen ja vihreän värin kuvioimista nuolenpään muotoisista lehdistä. Aurea on lähtöisin Keski-Amerikan trooppisilta alueilta.

Syngonium Red Spot Tricolor

Tämän lajin lehdissä on vähän kaikkea siis vaaleanpunaista, valkeaa ja eri vihreän sävyjä. Tämä kasvi onkin yksi lemppareistani kirjavuutensa vuoksi.

Red Spot Tricolor on hieman harvinaisempi laji, sitä liikkuu kuitenkin pistokkaina harrastajien kesken noin 30 euron hintaan, joten mikään mahdottomuus sen hankkiminen ei ole. Omani on vielä hieman harmistunut kuljetuksesta ja uudesta kasvupohjasta. Odotan mielenkiinnolla kasvin kasvua ja uusia lehtiä.

Syngonium T25

Syngonium T25 on pienilehtinen muulinkorva, jonka lehdissä on hieno variegaatio. Tarkoittaen sitä, että kasvin lehdet ovat osittain valkoiset.

Syngonium Trileaf Wonder

Trilleaf Wonder on saanut nimensä erikoisen muotoisista lehdistään, jotka jakautuvat kolmeen suikaleeseen. Lehdet voivat kasvaa kämmenenkokoisiksi ja kasvi kasvaa helposti hyvällä hoidolla noin metrin mittaiseksi. Lehdet ovat nuorina vaalean vihreitä ja saavat tummemman vihreän sävyn vanhetessaan. Luonnossa tätä lajia tavataan Meksikossa, Brasiliassa ja Boliviassa.

Syngonium White Butterfly

Lisää muulinkorvien lajeja

Lisää muulinkorvien lajeja näet Plants Insiderin tekemästä videosta.

Artikkeli julkaistu 13.7.2022. Päivitetty 9.11.2023.

Laikkuvehkat ovat loistavia huonekasveja, ne ovat kauniita, suurilehtisiä ja värikkäitä kasveja, mutta tyytyvät melko vähään valoon ja viihtyvät pohjoisikkunallakin. Kasvin sanotaan myös puhdistavan huoneilmaa. Suomenkielisen nimensä kasvi on saanut kirjavista lehdistään, englanniksi se tunnetaan nimellä Chinese Evergreen.

Laikkuvehka on kotoisin Aasiasta tropiikista, jossa se kasvaa aluskasvillisuuden seassa. Lajikkeita on markkinoilla paljon erilaisia. Tropiikin kasvina kasvi ei siedä kylmää. 

Kasvi on myrkyllinen, joten talouksiin joissa on pieniä viherpeukaloita, olivat ne sitten neli- tai kaksijalkaisia, tätä kasvia ei voi suositella. Jos kasvin saa kukkimaan, niin se tekee kukinnan jälkeen myrkyllisiä marjoja. Kasvinesteet sisältävät suuta ja vatsaa ärsyttäviä aineita. 

Aglaonema Lipstick 

Ostin toiselta harrastajalta oman laikkuvehkani ‘Ghost Lipstick’ lajina, mutta siinä ei näy valkoista, niin kuin Googlaamissani Ghost Lipstickeissä, siksi jätin sanan Ghost pois otsikosta. Voi olla, että vaaleaa tulee esiin kasvin kasvaessa tai sitten tämä on kyseinen pistokas ei vain ole saanut mukaan vaaleaa tuottavaa osaa mukaansa. Upea se on joka tapauksessa!

Laikkuvehkan kasvualusta ja hoito

Istutin omani mullattomaan kasvupohjaan, jossa on  sekoitettuna kookosta, perliittiä, lekasoraa ja männynkuorta. Kasvi on lähtenyt selkeästi jo kasvamaan oltuaan minulla reilut kuukauden päivät, joten oletan se viihtyvän. Ruukussa on hyvä olla pohjareijät, jotta liika vesi pääsee valumaan pois. Anna kasvupohjan kuivahtaa kasteluiden välillä. 

Hulluna-blogi antaa hyvät ohjeet kasvualustan valintaan kertoen, että laikkuvehka pitää happamasta kasvualustasta, joten sille voi käyttää havu- ja rodomultaa. Laita sekaan reilusti perliittiä ja/tai soraa, jotta kasvualusta on ilmavampi. Myös tavallinen viherkasvimulta sopii kasville (tähänkin sekaan perliittiä ja/tai soraa), anna tällöin kasville joko rodolannoiteta tai tilkka kahvia muutaman kuukauden välein. 

Useampikin sivusto vinkkaa laikkuvehkan sijoituspaikaksi kylpyhuonetta. Viidakkokasvina kasvi nimittäin hyötyy suuresta ilmankosteudesta, eikä ole vaativa valon suhteen.

Lajikkeiden vaatimukset valon suhteen menevät nyrkkisäännöllä siten, että mitä vaaleammat lehdet kasvilla on, sitä enemmän se tarvitsee valoa. Tämä johtuu siitä, että lehtien vaaleat osat eivät pysty yhteyttämään. 

Kasvia voi jakaa kasvin mullan vaihdon yhteydessä tai leikata siitä pistokkaita. Pistokkaat voi laittaa joko suoraan kasvupohjaan tai ensin vesilasiin tekemään juuria. 

Lähteet ja lisätietoa

Puutarha.net: Laikkuvehka (Aglaonema)
Hulluna: Esittelyssä värikkäät laikkuvehkat (Aglaonema)
Plantgen: Laikkuvehka
The Spruce Jon Vanzile: How to Grow & Care for Chinese Evergreen Indoors