Suuntasin ystäväni kanssa Posion Lohirantaan suppilautojen kera, heinäkuun helteiden helliessä koko Suomea. Laudat autoon ja suunnaksi pieni mutta hurmaava veneranta, lähellä Posion kotiseutumuseota. Veneranta venevajoineen näytti siltä kuin se olisi poimittu suoraan vanhasta postikortista: vanhat puuvajat, hiljalleen liplattava vesi ja kesän lämpö väreilemässä ilmassa. Täydellinen lähtöpiste suppiretkelle.
Pienen niemen kärkeen sijoittunut veneranta ei ole mikään suuri satama, vaan rauhallinen ja vähän piilossa oleva helmi. Vanhojen puisten venevajojen rivistö loi rannan ylle ajattoman tunnelman, ja veden äärellä seisoskellessa teki mieli vain olla hetki ja hengittää maisemaa. Tässä oli kaikki kohdallaan: hiljaisuus, lämpö ja rauha.
Kahden pumpun taktiikka: Saimaan SUP sähköpumppu ja käsipumppu
Laudat levitettiin rantaan ja alettiin valmistautua. Tättö hoitui aiemmin hyväksi havaitulla taktiikalla. Toisen laudan täytön hoiti Saimaan SUP sähköpumppu, toisen kanssa mentiin perinteisellä käsipelillä. Jos sähköpumppu ei ole sinulle tuttu, niin tutustu aiempaan blogitekstiini aiheesta (tuotteet saatu kaupallisena yhteistyönä).
Tässä kohtaa tuli jo ensimmäinen hiki – hellettä oli +26 °C. Jos jotain suosittelen kesäretkelle mukaan, niin paljon vettä. Yksi pullo ei riitä. Ota kolme, vähintään.
Ensimmäinen etappi: Maksosaari ja muurahaisten valtakunta
Matkan varrelle osui Maksosaari, jossa päätimme pysähtyä syömään eväitä nuotiopaikalla. Paikka vaikutti kartalla täydelliseltä taukopaikalta – ja maisemat todella olivat kohdillaan – mutta käytäntö oli toinen.
Muurahaisia oli kaikkialla. Jokaista kiveä ja penkkiä pitkin vilisti rivistöjä, ja istumapaikkaa oli vaikea löytää ilman, että joku kiipesi lahkeeseen. Banaanit ja välipalapatukat nautittiin lopulta seisaaltaan nopeasti, ja jatkoimme matkaa aika pian.
Kommelluksitta ei päästy kuitenkaan liikkelle, sillä laudastani irtosi evä rannassa olevaan kivikkoon. Onneksi huomasin asian samantien ja sain evän takaisin omalle paikoilleen.
Uimaan Lohisaareen – hiekkapohjainen unelma
Toinen etappi, Lohisaari, oli aivan toista maata. Saareen saavuttaessa näkyi heti matala hiekkaranta, joka jatkui yllättävän pitkälle järveen. Vedenpohja oli hienoa hiekkaa, ja siihen oli ihana astua paljain jaloin. Sai kävellä pitkän matkan ennen kuin vesi ylsi edes vyötäröön asti.
Tällainen ranta on kuin tehty hellepäivän pulikointiin. Oli helppo vetää lauta rantaan, viskata vaatteet pois ja vain kävellä veteen vilvoittelemaan. Pitkä, matala osuus teki uimisesta erityisen rauhallista: saattoi vain kellua, kävellä ja antaa järven viilentää.
Kartassa näkyy sup-retken lähtöpiste ja Lohisaaren hiekkaranta.
Hellepäivän varustelista suppailijalle
Jos aiot lähteä sup-laudalla retkelle hellepäivänä, tässä muutama juttu, jotka kannattaa muistaa:
- Ota vettä mukaan enemmän kuin luulet tarvitsevasi.
Pari litraa per nenä ei ole mitenkään liioittelua - Muista aurinkorasva ja päähine
Järvellä palaa nopeasti, kun vesi heijastaa auringon säteet - Helppoja ja nopeasti syötäviä eväitä
Hedelmät, pähkinät ja patukat säilyvät helteessäkin tai ota mukaan kylmälaukku - Muista pakata myös pumppu
Sähköpumppu on loistava apu ja hellepäivän kaveri
Vastaa