Joulu tuo minulle mieleen aina lapsuuden. Sain aina valtavasti lahjoja. Lahjojen avaus oli lapselle se joulun paras juttu. Usein en veljeni kanssa malttanut odottaa iltaa, vaan lahjat avattiin heti aamulla, kerran jopa aaton aattona…
Joulut olivat perheen yhdessäoloa mummolassa, kuusen tuoksua, kinkun syöntiä ja kortin peluuta. Vielä aikuisenakin herään joulun lähestyessä tässä samassa joulun tunnelmassa. Se tunnelma on minulle mielenrauhaa, iloa ja läsnäoloa. Tänä vuonna hämmästyin, kun heräsin kuukausi sitten aamulla tähän tunnelmaan. Ihan kuin olisi joulu! Taisin sanoa tästä miehellenikin, mutta hän ei oikein ymmärtänyt, miten marraskuussa voi herätä joulutunnelmissa 😀

Aikuisena joulun painopiste on siirtynyt yhdessäoloon. Lapsuuden maagisista jouluista huolimatta en koe olevani mitenkään super jouluihminen, joka laittaisi paikat tiptop ja pyöräyttäisi uunin täydeltä herkkuja. En todellakaan jaksa virittää koristeita, puunata ja vääntää jouluruokia.
Onneksi äitini luona mummolassa pidetään kiinni perinteistä. Suuntaamme aattona joulupöytään, josta löytyvät perinteiset herkut ja pöydän kruunaa kinkku. Joulukuusi on haettu metsästä ja odottaa koristelua.
Viime vuoden jouluna juniori oli vielä pieni vauvanyytti. Nyt kun hän on sellaisessa iässä, että ensimmäistä kertaa ymmärtää jotain joulun päälle, niin oikein kihisen odotusta. Tuskin maltan odottaa sitä ilmettä, kun pieni mies pääsee koristelemaan kuusta ja avamaan kaikki tsiljoona lahjaa, jotka hänelle on ostettu.

Lahjoja juniorille oli hankittu jo aivan riittävästi, mutta bongasin tänään vielä tarjouksesta lasten levysoittimen ja piirrustusvehkeitä. Hän pitää kovasti kaikista musiikkia soittavista lasten vempeleistä, joten uskon, että levysoittimesta tulee yksi joulun hiteistä.
En halua, että juniori oppii, että joulu on vain tsiljoona lahjaa. Toivon, että kasvaessaan hänet valtaa se kihisevä joulun tunnelma, ilo ja odotus mikä itsellänikin on ollut. Tuntuu, että lapsuuden joulut ovat tulemassa itsellenikin takaisin, kun voin opettaa pojalleni kaikki jouluperinteet.
Mielenrauhaa, iloa ja tunnelmaa jouluusi!
Tämä blogipostaus on osa Keltanokka bloggaajat-ryhmän yhteispostausta. Alla olevissa blogeissa, ryhmän jäsenet kertovat omista jouluistaan. Klikkaa linkkejä ja hyppää mukaan jouluntunnelmiin. Olisi myös ihan mahtavaa, jos kommentoisit alle, mikä sinulle on tärkeintä joulussa.
Naava Kaiho: Meidän perheen jouluttomuus
Via Per Aspera Ad Astra: Meidän perheen joulu
FinInTirol: Meidän perheen jouluperinteet ja perinteettömyys
Jowisfreelife: Meidän Yule
I don’t speak Polish: Meidän perheen jouluhahmo
Minulle tärkeintä joulunakin on rauha, rakkaus ja empatia sekä terveellisyys.
Itselleni joulussa tärkeintä on ihmiset ympärillä, hyvä mieli ja tunnelma:)
Ihanaa joulua teille! 🙂
https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/
Ihme miten lapsuuden muistot heräävät eloon juuri jouluisin. Varmaan sen takia, että joulu on meille yhtä kuin jatkuvuus, yhdessäolo ja vahvan yhteiskuuluuvuden hetki.
Mun lapsuudessa joululahjaksi sai yleensä yhden-kahden lelun, mutta silloin 70-80-luvun taiteessa ei muutenkin vielä ollut tapana hukuttaa lapsiaa lahjoissa. Meidän perhe tosin koostui papasta, äidistä ja minusta, joten kovin paljoa oli turhaa toivoa. Itse taas ostin aina kasan leluja niin kauan kuin ne lastani kiinnosti 🙂
Ymmärrän sinut varsin hyvin. Nyt voin oikein polleana väittää, että tiedän miltä sinusta tuntuu ja mitä sinua odottaa seuraavat 10 vuotta 🙂 Minä tiedän, millainen riemu on tulla töistä kotiin ja löytää valmiiksi koristellun kuusen. Uskon, että sinua odottaa paljon sellaisia riemun hetkiä, kun lapsesi kasvaa ja itsenäistyy. https://viaperasperaadastra.com/2020/10/18/10-vuotta-aitina/
Jäin miettimään tuota joulussa tärkeintä -asiaa, enkä osaa vastata siihen.
Mutta ihanan maaginen kuva tuo keittiön pöydältä otettu! Sellainen tunne koko ajan, että kuva ns. herää eloon.
Tärkeitä aikoja opettaa joulusta ja mistä kaikesta se joulu on rakennettu! Jos siihen liittyy monta mukavaa perinnettä, ei lahjat ole se ainoa mikä jää mieleen ja perinteisiin! Muistosi kuullostaa just mukavilta ja lämpimiltä, yhdessä ololta.