Archives for lokakuu 2019

Poikamme ristiäiset on nyt vietetty. Kasteessa hän sai nimen Alex Petri.

Juhlat on aina hyvä syy nähdä sukulaisia. Tunnustan, että muuten tulee nähtyä aivan liian harvoin! Kiitos kaikille mukana olleille. Oli huippua nähdä teitä.

• 

• 

Laitoimme tatamille pienen pöydän kastetta varten. Kastetyyny ja -liina on äidin tekemät. Meksikosta hankitun kynttilän saimme lahjaksi.

Ihmettelin pitkään mistä saan ristiäisiin sellaisen kakun, joka sopii imetysdieettini. Kyselin muutamasta konditoriosta, mutta vastaus oli, että eivät tee munattomia ja maidottomia, koska kakku ei pysy kasassa ja että erikoisruokavalioisille voidaan tehdä omat leivokset. Olen aina ollut kakkujen ja leivosten perään, joten voitte kuvitella, että minua harmitti mielettömästi ajatus etten pystyisi syömään poikani ristiäiskakkua. Etenkin kun juhlista jää aina yli kakkua! Siellä se sitten lössöttäisi maata jääkaapissa ja en saisi siihen koskea.

Kävi sitten enemmän kuin onnekkaasti, että bongasin Facebookista Kondiittori Emmin, joka tekee vegaanisia kakkuja Kuopiossa. Hän toteutti toiveidemme mukaisesti ristiäiskakut, jotka olivat maidottomia, munattomia, gluteenittomia ja nimikylttiä lukuunottamatta väriaineettomia.

En olisi voinut olla tyytyväisempi kakkukaksosiin. Tumma ja vaalea kakku olivat molemmat todella herkullisia! Tuhannet kiitokset täyden kympin palvelusta Emmi!

• 

• 

Olet nyt kolmen kuukauden ikäinen. En kyennyt edes kuvittelemaan miten nopeasti voitkaan kasvaa. Olen onnellinen, että olen saanut kokea kanssasi vastasyntyneen ihmeelliset ensimmäiset kuukaudet.

Tunteellinen höpsö äitisi halusi kirjoittaa asioita sinulle ja itselleen, jotta voimme tätä lukiessa palata takaisin ensimmäisten kuukausien tunnelmiin.

Syntymäsi jälkeen sinut laskettiin rinnalleni. Silitin sinua ja tunnistin tutuksi peppusikaaren, sitä olit puskenut mahaani vasten. Tunsin suurta ihmetystä siitä, että se oli nyt todella suoraan käteni alla eikä mahassani.

Siniset suuret silmät katsomassa minua sinun hapuillessa rintaa. Noissa silmissä tuntui asuvan universumin kaikki tieto. Ihankuin et olisi ollut ollenkaan tältä planeetalta. Ihmeellistä tutustumisen aikaa. Minun lapseni niin tuttu ja niin vieras. Miten ihmeessä olen voinut kasvattaa sinut mahassani?

Kuinka hankalaa olikaan alkuun saada rinnanpää mahtumaan pieneen suuhun! Lopulta aina iskit kiinni rintaan ahnaasti. Se sai minut hieman jodlaamaan ja polkemaan jalkaa. Tunne meni onneksi hetken päästä ohi. Ja mikä onnistumisen riemu meillä olikaan otteesi pysyessä kiinni.

Ensimmäinen yö yhdessä kotona. Sain ensimmäistä kertaa kuukausiin nukuttua syvää unta. Se riemu kun tajusin yön aikana maidon nousseen. Maito valui pitkin sänkyä ja lattiaa. Rintoja kivisti ja olin onnellinen. Sen jälkeen emme tarvinneet enää korviketta.

Olit hurjan pieni. En halunnut laskea sinua sylistäni, vaikka kaipasinkin omaa aikaa. Kesäauringon paistaessa sisään ikkunasta nukuimme päiväunia sohvalla sylikkäin. Kaikki oli juuri niin kuin pitikin.

Pieni käsi puristamassa sormea niin kovasti kuin pystyy. Se tuntui rauhoittavan sinua ja tunnustan että myös minua. Tarttumisrefleksi on jo sammumassa ja kätesikin on jo hurjan paljon suurempi. Miten voi pieni käsi kasvaa niin nopeasti?

Kuinka tapititkaan katsoa tarkkaavaisesti punaisia tyynyjä ja verhojen punaisia kukkia. Mikä tahansa punainen oli sinusta äärimmäisen mielenkiintoista. Nyt tarkastelet jo maailmaa enemmän, mutta edelleen pidät punaisesta.

Vietimme nyt sunnuntaina 20.10 kastejuhlaasi. Sinä hymyilit leveästi papin kastaessa sinua ja minä hymyilin kummisi kanssa sinulle takaisin, koska kuka voisi vastustaa hymyäsi?

Kohta lähdet liikkumaan ja elämämme mullistuu jälleen. Ensimmäisten kuukausien muistot kannan mukanani ikuisesti. Mennään yhdessä rohkeasti kohti uusia seikkailuja.

Imetysdieetti kuulostaa sanana ensin omituiselle. Imetys kun ei ole parasta aikaa kokeilla hokkuspokkusdieettejä. En ollut itsekään kuullut asiasta, ennenkuin aloin selvittää, miksi tyytyväisestä vauvasta tuli yhtäkkiä itkuinen ja miksi maito seilaa jatkuvasti vauvan nielussa.

Imetysdieetillä tarkoitetaan sitä, että äiti jättää pois ruokavaliostaan vauvaa allergisoivat ruuat. Yleisin poisjätettävä kombo on maito, kananmuna, soija ja naudanliha. Näiden ruokien proteiinien rakenne on samankaltainen, joten jos näistä yksi allergisoi, niin on todennäköistä, että myös muut aiheuttavat oireita.

Maidon seilaaminen kurkussa loppui meillä neljäntenä päivänä dieetin aloittamisesta. Tilanteen rauhoitettua koitin varovasti palauttaa maitoa ruokavalioon, mutta tämän seurauksena pojan vatsakivut ja piereskely pahenivat. Pahinta oli yöaika, jolloin vauva heräili kahden tunnin välein vatsakipuihin. Tällä hetkellä poika ei kestä mitään lehmänmaidosta tehtyjä tuotteita minun syömänä.

Maidotonkaan dieetti ei vielä saanut pojan vatsaa rauhoittumaan. Seuraavaksi syylliseksi paljastui peruna. Valitettavasti kaikissa löytämissäni vegejuustoissa on käytetty perunaa, joten juustoa en pysty syömään missään muodossa.

”Pahiksiksi” epäillään vielä tomaattia, sipulia ja paprikaa. Näiden lisäystä ruokavalioon kokeilen myöhemmin.

Kaupassa käynti on muuttunut melkoiseksi taiteiluksi tämän myötä. Valvottuani öitä ähisevän vauvan kanssa, muistan jatkossa tarkastaa makkarani ja muunkin ruuan ainesosaluettelot.

Ulkona syönti on hieman pelottavaa, kun joudun luottamaan siihen, että allergiat on otettu keittiössä huomioon. Jos ei ole, niin valvotaan taas yö tai kaksi ennenkuin vauvan vatsa asettuu.

Monelle tuotteelle on löytynyt korvaaja. Jogurtit olen vaihtanut kaurapohjaisiin. Jauhelihaa löytyy pelkkänä possuna tai karitsana. Kauramaidosta tulee ihan juotava kaakao. Vegejäätelöistä löytyy hyviä vaihtoehtoja ja itse pyöräytetty raakasuklaa vie makean himon.

Toivon kovasti, että pojan vatsa kestäisi maitotuotteita myöhemmin. Kaipaan cheddaria, fetaa, mozarellaa, kermajuustoa ja edes jotain mikä näyttää juustolle 🙂