Edellisessä osassa kerroin moottoripyöräreissustamme Pohjois-Norjaan. Yksi matkan päätavoitteista oli Nordkapp, mutta sinne pääseminen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.
Kylmä oli ennättänyt jo luihin ja ytimiin, kun saavuimme Magerøyan saarelle. Matkalla on useita pitkiä tunneleita ja valmiiksi kylmissäni ollessani jokainen tuntui hyytävältä. Hotellilla Honningsvågissa purimme sivulaukut ja lämmittelimme hetken aikaa. Ajatus oli käydä vielä saman illan aikana Nordkapissa, jonne hotellilta oli matkaa vain reilut 20 kilometriä.
Alku vaikutti lupaavalta. Tie kiemurteli tunturimaisemissa, eikä liikennettä ollut juuri nimeksikään. Sitten sivutuuli alkoi voimistua. Ensin siihen ei kiinnittänyt sen enempää huomiota. Hetken päästä sitä ei voinut enää olla huomaamatta.
Moottoripyörää piti ajaa suorillakin tieosuuksilla voimakkaasti kallistettuna tuulta vasten. Vastaantulevat autot saivat ilman pyörteilemään vaarallisesti. Kun Nordkappiin oli matkaa enää noin kymmenen kilometriä, päätimme kääntyä takaisin. Turvallisuus meni perillepääsemisen edelle.
Pakastevihanneksia 30 eurolla
Hotellille palattuamme suuntasimme ravintolaan syömään.
Annos oli… no, sanotaan nyt ainakin ikimuistoinen.
Lautasella oli kalaa, perunoita ja pakastevihanneksia. Allergioideni vuoksi annoksen kastike jätettiin pois, eikä mitään tullut tilalle. Voita saatiin pyytämällä, annoksen mukana tuli kippo oliiviöljyä. Kala oli melko mautonta, eikä kokonaisuus muutenkaan oikein vakuuttanut.
Hintaa annoksella oli noin 30 euroa.
Siinä tuli ensimmäinen osoitus siitä, mitä Norjan ravintolahinnat parhaimmillaan – tai pahimmillaan – voivat olla. Nälkä sentään siirtyi eteenpäin, mikä oli positiivista.
Illan aikana kerroimme hotellin omistajaperheelle, miksi olimme kääntyneet takaisin. He eivät näyttäneet yllättyneiltä. Onneksi heiltä löytyi ratkaisu. He vuokraisivat meille koppimönkijän seuraavaksi päiväksi.
Nordkappiin koppimönkijällä
Mönkijä osoittautui erinomaiseksi päätökseksi.
Tuuli oli seuraavana aamuna edelleen kova, vaikka ei yhtä raju kuin edellisenä päivänä. Mönkijän oven puitteet rätkivät iloisesti tuulessa. Vaikka koppimönkijä suojasi tuulelta huomattavasti paremmin kuin moottoripyörä, kylmä tuli sielläkin.
Oli helppo todeta, että edellisen päivän päätös kääntyä takaisin oli ollut täysin oikea.
Olimme liikkeellä heinäkuun kolmannella viikolla, mutta Magerøyan sää ei tuntunut tietävän, että oli keskikesä. Norkappissa tuulenpitävät vaatteet ja lämpimät kerrokset eivät ole mitään varmuuden vuoksi pakattavaa tavaraa. Niitä oikeasti tarvitsee.
Kahvikuppi olisi maksanut 30 euroa
Norkappiin päästiin, mutta North Cape Hall jäi meiltä tällä kertaa väliin.
Ei siksi, ettei rakennuksessa olisi ollut mitään nähtävää, vaan koska ainoa asia, joka meitä oikeastaan kiinnosti, oli kuppi kahvia tai teetä. Kun sisäänpääsy maksoi noin 30 euroa henkilöltä ja kahvilaan pääsi vain pääsymaksun kautta, jätimme suosiolla väliin.
Maisemat olivat matkan parasta antia
Itse Nordkapp on toki vaikuttava paikka, mutta vielä enemmän mieleen jäivät maisemat matkalla sinne.
Tie mutkittelee puuttomien tuntureiden halki. Maisema on karu ja avara.
Paluumatkalla pysähdyimme pienessä turistimyymälässä tien varrella. Myönnettäköön, että yksi syy pysähtymiseen oli se, että sinne pääsi sisään täysin ilmaiseksi. Löysimme matkamuistoiksi muutaman Nordkapp-magneetin.
Pihalla oli poroja lieassa turisteja houkuttelemassa, joten samalla tuli otettua ne reissun pakolliset Norjan porokuvatkin.
Nordkappista mieleen jäivät maisemat, tuuli ja hotellin omistajaperheen ystävällisyys. Joskus matkan mieleenpainuvimmat hetket syntyvät juuri silloin, kun kaikki ei menekään alkuperäisen suunnitelman mukaan.
Vastaa