Kaikki taisi lähteä siitä, että mietin kasvatuspaikkaa pienille kihokkitaimille, jotka olivat ilmestyneet emokasvin kukinnan jälkeen. Ne kaipasivat tasaista kosteutta ja akvaario, johon ne olivat putkahtaneet, oli tarkoitus rakentaa kasviterraariosta bioaktiiviseksi kokonaisuudeksi.
Tässä syypää kasvipurkkiterraarioiden syntyyn.
Sitten avopuolisoni ehdotti kahvipurkkia.
Lidlin pikakahvipurkit ovat kirkkaita, melko korkeita ja niitä kertyy meille muutenkin. Ajattelin kokeilla, saisiko niistä saisi minikasvihuoneet pienille taimille.
Mietin myös kasvatuspaikkaa pienille Anthurium-taimille. Ne kaipasivat tasaista kosteutta, eikä kaikki sopineet kasvikaappiini. Anthurium ei tietenkään ole mikään loppuelämän asukas näin pienessä terraariossa. Hyvin kasvava taimi tulee ennemmin tai myöhemmin ulos kahvipurkista. Siksi valitsin kokeiluun nimenomaan kaikkein pienimmät ja surkeimman näköiset taimet. Tarkoitus oli antaa niille suojaisa kasvupaikka alkuun, ei kasvattaa täysikokoista Anthuriumia kahvipurkissa.
Tällä hetkellä purkkeja on jo kymmenen, joista kolmessa kasvaa Anthuriumeja, kihokkeja aika monessa ja muutamassa on muita kokeiluja.
Tähän purkkiin muutti pieni Anthurium sekä kihokki. Perliittiä ei olisi kannattanut olla ihan näin paljon, koska se on levättynyt. Mahdollisesti tähän purkkiin meni myös liikaa vettä, koska vain kihokki on nykyisin hengissä.
Pikakahvipurkkikasviterraariot
Eikö ole muuten hieno yhdyssana?
Ensimmäiset purkit asuivat työhuoneessani. Käytin niissä alkuperäisiä ruskeita kahvipurkkien kansia. Kansi piti kosteuden purkissa, mutta valon kanssa tuli säätämistä. Ruskea kansi ei päästä valoa läpi, joten virittelin purkeille valon sivusta.
Myöhemmin löysin sopivan kokoisia pyöreitä pleksilaseja, joilla pystyin korvaamaan kahvipurkkien alkuperäiset kannet. Läpinäkyvän kannen läpi valo pääsee suoraan ylhäältä purkkiin, joten siirsin terraariot työhuoneesta kasvihyllylle LED-nauhan alle.
Kasvipurkit viihtyvät valonauhan alla. Vanhimmat purkit ovat nyt noin 11 kuukautta vanhoja.
Suljettu kasviterraario on yksinkertainen rakennelma
Omat purkkini ovat syntyneet pitkälti kokeilemalla. Pohjaratkaisut eivät ole kaikissa täysin samanlaisia, mutta jonkinlainen perusmalli on tässä vajaan vuoden aikana muodostunut.
Purkeissa on yleensä:
- pohjalla lekasoraa
- kasvualustana perliittiä ja kookoskuitua
- pinnalla sammalta
- pieni kasvi, taimi tai pistokas
- joissakin purkeissa kaarnanpaloja.
Lekasoraa olen laittanut alimmaiseksi kerrokseksi. Osassa purkeista on soran päällä hyönteisverkkoa, jotta muu kasvualusta ei sekoitu soraan. Näin ylimääräinen vesi jää pohjakerrokseen. Verkottomatkin purkit tosin toimivat, kun kosteutta ei ole liikaa.
Pinnalla on sammalta, koska se tekee purkista oikeasti elävän näköisen. Sammaleet tuntuvat viihtyvän hyvin.
Osa sammaleesta on rahkasammalta eli Sphagnumia, jota olen tilannut kasvualustaksi. Osa taas on meidän omalta takapihalta kerättyä sammalta. Siitä saan kiittää lasta, joka keksi viime syksynä kerätä sitä äidin terraarioprojekteihin.
Pihasammalen mukana purkkeihin tuli myös ylimääräisiä siemeniä, koska osasta terraarioista sai nyppiä pois rikkaruohoja.
Osaan on ilmestynyt myös kasveja, joita en ole niihin istuttanut. Tässä purkissa asuu pieni kihokki, mutta ympärille on ilmestynyt vihreää kasvustoa.
Veden määrä on kriittinen tekijä suljetussa ympäristössä. Kun teen uuden terraarion, kastelen sen alussa ja seuraan sen jälkeen, kuinka paljon kosteutta lasiin tiivistyy. Jos lasit ovat jatkuvasti aivan märät, availen kantta ja päästän ylimääräistä kosteutta pois.
Purkin koko, kasvualusta ja sen lähtökosteus vaikuttavat kaikki siihen, kuinka paljon vettä tarvitaan.
Muutamaan purkkiin laitoin alussa liian vähän vettä. Sammal alkoi vähitellen kuolla eikä purkki muutenkaan näyttänyt enää kovin vihreältä. Lisäsin niihin vähän vettä, jolloin kosteus alkoi taas kiertää ja purkit lähtivät toimimaan.
Yhteen purkkiin taas meni liikaa vettä, jonka seurauksena kaikki homehtui.
Näiden kokeilujen jälkeen olen mieluummin aloittanut vähän varovaisemmin. Vettä voi aina lisätä pienen tilkan myöhemmin. Litimärästä suljetusta purkista sen poistaminen on huomattavasti hankalampaa.
Kasviterraarioiden huolto
Kun kosteuden saa alussa kohdalleen, kastelua ei juuri tarvitse miettiä ja pienet purkit ovat melko huoltovapaita.
Käytännössä olen lisännyt pienen tilkan vettä purkkeihin noin puolen vuoden välein ja samalla pyyhkinyt purkin seinät puhtaaksi. Työnnän pinseteillä pienen talouspaperipalan avulla reunoille noussutta sammalta takaisin alaspäin. Sen jälkeen puhdistan lasin sisäpinnan loppuun paperilla.
Aika hyvä käyttötarkoitus purkille, joka olisi muuten päätynyt lasinkeräykseen.
Vastaa